DNA, natiivi, vasta-aineet

S -DNAnAb

KL 1261

Akkreditoitu menetelmä.

Indikaatiot

SLE:n diagnostiikka sekä sen ennusteen ja aktiviteetin arviointi. Homogeenisen värjäyskuvion aiheuttaneiden tumavasta-aineiden spesifiteetin tutkiminen.

Näyteastia

Seerumiputki tai seerumigeeliputki

Näyte

1 ml seerumia

Säilytys ja lähetys

Säilyvyys 4 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Epäsuora immunofluoresenssi (IF). Antigeeneina käytetään Crithidia luciliae -alkueläintä, jonka kinetoplasti sisältää natiivia kaksisäikeistä DNA:ta.

Tekotiheys

1 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

3-5

Viitearvot

Titteri alle 10.

Tulkinta

DNA-vasta-aineita esiintyy riippuen taudin aktiivisuudesta
40-90 %:lla SLE-potilaista. Verrattuna muihin natiivi-DNA-vasta-aineiden
määritysmenetelmiin (ks. S -DNAAb, ATK 9499), epäsuora immunofluoresenssi on
suhteellisen epäherkkä, mutta sen spesifisyys SLE:n suhteen on korkeampi.
Negatiivinen DNA-vasta-ainetulos ei sulje pois SLE-diagnoosia, mutta
positiivinen tukee vahvasti sitä. DNA-vasta-aineita todetaan erityisesti
SLE-potilailla, joilla on glomerulonefriitti ja siten DNA-vasta-aineet
viittaavat keskimääräistä huonompaan ennusteeseen. DNA-vasta-aineiden pitoisuus
korreloi osalla potilaista myös taudin aktiviteettiin. Vasta-aineiden määrän
seurannassa EIA-menetelmään perustuva määritys (S -DNAAb) on
kvantitatiivisempana käyttökelpoisempi kuin tämä määritys, joskin joillain
potilailla vasta-aineita on todettavissa vain toiselle menetelmistä.

Vain toisella testillä positiiviset tulokset selittyvät usein
potilaiden erilaisilla DNA-vasta-ainepopulaatioilla, jotka tunnistuvat
testeissä eri tavalla. S -DNAAb-testissä antigeenina on plasmidi-DNA ja S -DNAnAb-testissä
alkueläimen kinetoplastissa sijaitseva DNA. Taudin edetessä vasta-aineiden
spesifiteetti voi myös muuttua.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 03.05.2024

Takaisin