S -Zuklop KL 4472 |
Alihankinta, menetelmä akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti |
IndikaatiotZuklopentiksolihoidon seuranta. Zuklopentiksoli on tioksanteeniryhmään kuuluva neurolepti. Sitä esiintyy kahtena isomeerinä, cis(Z)- ja trans(E)-klopentiksolina. Näistä cis(Z)-klopentiksoli eli tsuklopentiksoli on farmakologisesti aktiivinen. Sen vaikutus perustuu lähinnä dopamiini D2-reseptorien salpaukseen. |
NäyteastiaSeerumiputki |
Näyte2 ml (minimi 0,5 ml) seerumia. Ei geeliputkeen. Suositeltava näytteenottoaika riippuu tutkimuksen tarkoituksesta. |
Säilytys ja lähetysNäyte säilyy jääkaapissa 5 vrk, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös lähetys pakastettuna. |
MenetelmäLC-MS/MS |
Tekotiheys5 x vko |
Vastausaika (arkipäivää)5 |
Viitearvot ja tulkinta10-125 nmol/lToksisia vaikutuksia saattaa esiintyä pitoisuuksilla yli 250 nmol/l. Suun kautta annetun zuklopentiksolin huippupitoisuus seerumissa saavutetaan keskimäärin 4 tunnissa (vaihteluväli 2-12 tuntia). Hyötyosuus on noin 44 %. Lihakseen annetulla tsuklopentiksoliasetaatilla huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 24-36 tunnissa. Lihakseen injisoitu zuklopentiksolidekanoaatti hydrolysoituu hitaasti zuklopentiksoliksi. Huippupitoisuus seerumissa saavutetaan keskimäärin 36 tunnin (24-48 tunnin) kuluttua injektion antamisesta. Näin ollen annostelumuodolla on merkittävä vaikutusfarmakokinetiikkaan. Zuklopentiksolin jakautumistilavuus on noin 20 l/kg. Se sitoutuu plasman proteiineihin 98 %:sti. Zuklopentiksolin puoliintumisaika seerumissa on noin 20 tuntia. Keskimääräinen systeemipuhdistuma on 0.86 l/min. Erittyminen tapahtuu metaboliitteina pääosin ulosteeseen. Metaboliitit eivät ole neuroleptisesti aktiivisia. |
TiedustelutAmmattilaisneuvontaammattilaisneuvonta@synlab.fi |
TekopaikkaMVZ Labor Dr. Limbach & KollegenAkkreditointitaho: DAkkS (ILAC MRA:n jäsen) Standardi: DIN EN ISO 15189 |
KirjallisuusHiemke C et al. Consensus Guidelines for Therapeutic Drug Monitoring in Neuropsychopharmacology: Update 2017. Pharmacopsychiatry 2018; 51: 9-62. |