| S -Bupre KL 4733 STT koodi: 11205 | ||
Osatutkimukset
| ||
| Alihankinta, menetelmä akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti. | ||
IndikaatiotBuprenorfiini on puolisynteettinen opioidi, jota käytetään muun muassa keskivaikeiden ja vaikeiden syöpäkipujen hoidossa. Buprenorfiinia käytetään myös yhdistelmävalmisteena opioidiantagonisti naloksonin kanssa opioidiriippuvaisten henkilöiden vieroitus- tai korvaushoidossa. Buprenorfiini on osittainen µ- reseptoriagonisti. Buprenorfiini on kivun hoitoon varsin pitkävaikutteinen (4-8 tuntia) mikä johtunee sen poikkeuksellisesta reseptorikinetiikasta. Suurina annoksina se estää omaa ja muiden opioidien vaikutuksia. Buprenorfiinin analgeettiselle ominaisuuksille on kattovaikutus. Buprenorfiinin yleisimpiä haittavaikutuksia ovat huimaus ja pahoinvointi.Buprenorfiinin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin 90 minuutissa kielenalusannon jälkeen. Buprenorfiini on rasvaliukoinen yhdiste jonka jakaantumistilavuus on suuri (188-335 litraa) ja se sitoutuu voimakkaasti plasman proteiineihin (96 %). Buprenorfiini metaboloituu maksassa ja ohutsuolessa (CYP3A4, N-dealkylaatio) pääasiassa norbuprenorfiiniksi, jolla on heikko farmakologinen aktiivisuus. Muuttumaton buprenorfiini ja sen metaboliitit erittyvät pääasiassa ulosteisiin ja virtsaan. Kielen alle annosteltuna buprenorfiinin keskimääräinen eliminaation puoliintumisaika on yli 30 tuntia. Buprenorfiini/naloksonilääkitys (4:1) aloitetaan 2-4 mg kerta-annoksella ja ensimmäisen vuorokauden enimmäisannos on 8 mg. Annosta nostetaan vasteen mukaan 2-8 mg vuorokaudessa 12-24 (ad 32) mg hoitotasolle. Raskaana oleville potilaille käytetään buprenorfiini/naloksonilääkityksen sijaan buprenorfiinia. Seerumin buprenorfiinipitoisuuden määrittämistä voidaan käyttää apuna buprenorfiini/naloksonihoidon seurannassa ja sen avulla voidaan tehostaa yksilöllistä lääkehoitoa. Seerumipitoisuuden ja kliinisen hoitovasteen välille ei ole kuitenkaan kirjallisuudessa esitetty selkeää korrelaatiota. | ||
NäyteastiaSeerumiputki | ||
Näyte1 ml seerumia. Ei geeliputkeen.Näyte otetaan aamulla ennen lääkkeen nauttimista. | ||
Säilytys ja lähetysNäyte säilyy jääkaapissa ainakin 5 vrk.Lähetys huoneenlämmössä. | ||
MenetelmäMassaspektrometrinen (LC-MS/MS). | ||
TekotiheysTehdään kerran viikossa. | ||
Vastausaika (arkipäivää)11 | ||
Viitearvot ja tulkintaBuprenorfiinilla ei ole varsinaista hoidollista pitoisuusaluetta. Kliinisen kokemuksen perusteella riittämättömän hoitovasteen riski on lisääntynyt seerumin buprenorfiinipitoisuuden ollessa matala (< 0.7 ng/ml). Määritettäessä lääkepitoisuus tasapainotilassa ("steady state") on mahdollisuus mitata buprenorfiini-pitoisuus, jonka avulla oireet pysyvät poissa. Jos potilaalla ilmaantuu kliinisiä merkkejä riittämättömästä hoitovasteesta tai on epäily buprenorfiinin metaboliaa kiihdyttävästä lääkeinteraktiosta (esim. karbamatsepiinilääkitys), on perusteltua tarkistaa vakiintuneen pitoisuustason säilyminen seerumissa. | ||
KirjallisuusHuumeongelmaisen hoito. Käypä hoito -suositus 23.1.2006. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. http://www.kaypahoito.fi/Elkader A, Sproule B. Buprenorphine. Clinical pharmacokinetics in the treatment of opioid dependence. Clin Pharmacokinet 2005;44:661-80. Jones HE. Practical considerations for the clinical use of buprenorphine. Sci Pract Perspect 2004;2:4-23. Kuhlman JJ, Levine B, Johnson RE, Fudala PJ, Cone EJ. Relationship of plasma buprenorphine and norbuprenorphine to withdrawal symptoms during dose induction, maintenance and withdrawal from sublingual buprenorphine. Addiction 1998;93:549-59. Favretto D, Frison G, Vogliardi S, Ferrata SD. Potentials of ion trap collisional spectrometry for liquid chromatography/electrospray ionization tandem mass spectrometry determination of buprenorphine and nor-buprenorphine in urine, blood and hair samples. Rapid Comm Mass Spectrom 2006;20:1257-65. | ||
TekopaikkaTHLAkkreditointitaho: FINAS (ILAC MRA:n jäsen) Standardi: SFS-EN ISO/IEC 17025 | ||
TiedustelutAmmattilaisneuvontaammattilaisneuvonta@synlab.fi |