| |||||||||
| Alihankinta, mentelmä on akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti. | |||||||||
JohdantoOsmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta vaikuttavat osmolaliteettiin. | |||||||||
IndikaatiotNestetasapainon arviointi ja munuaisten toiminnan tutkiminen. | |||||||||
NäyteastiaSeeruminäyte: Seerumigeeliputki ja erotteluputkiVirtsanäyte: Erotteluputki 5 ml (säilöntäaineeton) | |||||||||
Virtsanäytteen keräysohjeU -Osmol: Jos tutkimuksen indikaationa on diabetes insipidus tai polyuria, tutkittava on juomatta ja syömättä yön yli 8-10 tuntia (ei pidempään) ja tyhjentää aamulla rakkonsa. Näyte otetaan seuraavan puolen tunnin aikana rakkoon erittyneestä virtsasta. Kaikki puolen tunnin aikana erittynyt virtsa kerätään ja sekoitetaan. Näytteeksi otetaan minim. 2 ml virtsaa säilöntäaineettomaan putkeen. Potilas on juomatta siihen asti, kun näyte on otettu. Muissa indikaatioissa käytetään normaalia kertavirtsanäytettä.nU-Osmol: Yön aikana erittynyt aamuvirtsa, kertanäyte. Tutkittava on syömättä ja juomatta yön yli 8-10 tuntia (ei pidempään). Virtsan tulisi kertyä rakkoon 6-8 tunnin ajan yön aikana. Mikäli virtsaamisen tarve tulee aikaisemmin, rakkoaika kirjataan pyynnön lisätietoihin. Näyte otetaan aamun ensimmäisestä virtsaamiskerrasta. Aamuvirtsa sekoitetaan hyvin ja näytteeksi otetaan minim. 2 ml virtsaa säilöntäaineettomaan putkeen. | |||||||||
NäyteSeeruminäyte: 1 (0.5) ml seerumia. Seeruminäytteenotossa pyritään mahdollisimman lyhytaikaiseen staasin käyttöön. Näyte voidaan ottaa geeliputkeen, mutta seerumi on siirrettävä erotteluputkeen sentrifugoinnin jälkeen.Virtsanäyte: 2 ml hyvin sekoitettua virtsaa. Sakkaa ja sameutta ei saa sentrifugoida pois. | |||||||||
Säilytys ja lähetysSeerumi- ja virtsanäytteet säilyvät jääkaapissa 7 vrk, lähetys kylmälähetyksenä. Pakastaminen ei pidennä näytteen säilyvyyttä. | |||||||||
Menetelmäjäätymispisteen aleneman mittaaminen | |||||||||
Tekotiheys5 x vko | |||||||||
Vastausaika (arkipäivää)3 | |||||||||
Viitearvot
| |||||||||
TulkintaTiloja, joissa S -Osmol laskee, ovat lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hypopituitarismi ja "vesimyrkytys". Seerumin hypo-osmolaliteetti kehittyy usein korvattaessa natrium- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. S -Osmol nousee myös seuraavissa tiloissa: hyperosmolaalinen non-ketoottinen kooma ja diabeettinen ketoasidoosi, etanolimyrkytys, diabetes insipidus ja hyperkalsemia. Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä aiheuttaa virtsan osmolaliteetin laskun. | |||||||||
KirjallisuusVälimäki M et. al. Endokrinologia. Duodecim 2009 (2. painos), s. 152-154. | |||||||||
TekopaikkaMVZ Labor Dr. Limbach & KollegenAkkreditointitaho: DAkkS (ILAC MRA:n jäsen) Standardi: DIN EN ISO 15189 | |||||||||
TiedustelutAmmattilaisneuvontaammattilaisneuvonta@synlab.fi |