Insuliinin kaltainen kasvutekijä 1

S -IGF1

KL 3253

Akkreditoitu menetelmä

Insuliinin kaltainen kasvutekijä I (IGF1, Somatomediini-C) on 70 aminohappoa sisältävä peptidi, joka välittää kasvuhormonin vaikutusta kohdesoluihin. Sitä syntyy pääasiassa maksassa, mutta myös muissa soluissa, mm. fibroblasteissa. Veressä noin 95 % IGF1:stä on sitoutuneena kantajaproteiineihin, joista kvantitatiivisesti tärkein on IGFBP3, toinen sitojaproteiini on IGFBP1 eli "placental protein 12" (PP 12). Sitoutuminen kantajaproteiiniin pidentää IGF1:n puoliintumisaikaa, mikä pitää IGF1-tason vakaampana. IGF1:n pitoisuus veressä riippuu kasvuhormonipitoisuudesta, siten se heijastaa luotettavasti kasvuhormonivaikutusta. IGF1 säätelee veren kasvuhormonipitoisuutta estämällä aivolisäkkeen kasvuhormonieritystä.

Indikaatiot

Lapsilla kasvuhormonivajeen selvittely ja hoidon seuranta. Aikuisilla akromegalian diagnostiikka ja seuranta.

Näyte

1 ml (minimi 0,5 ml) seerumia. Erotus mahdollisimman pian.

Säilytys ja lähetys

Säilytys < 1 vrk jääkaapissa. Lähetys kylmälähetyksenä, jos näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Kemiluminesenssi-immunomääritys (CLIA)

Tekotiheys

Ma-la

Vastausaika (arkipäivää)

1 - 2

Viitearvot

Pojat		Tytöt		Miehet / Naiset
Ikä	Viitealue	Ikä	Viitealue	Ikä	Viitealue
<4 vuotiaat	alle 25 nmol/l	<4 vuotiaat	alle 35 nmol/l	19-29 vuotiaat	12-46 nmol/l
4-6	6-30 nmol/l	4-6	7-32 nmol/l	30-39	5-32 nmol/l
7-9	7-29 nmol/l	7-9	10-30 nmol/l	40-49	6-27 nmol/l
10-11	12-41 nmol/l	10-11	12-71 nmol/l	50-59	5-26 nmol/l
12-13	12-60 nmol/l	12-13	19-71 nmol/l	60-69	4-23 nmol/l
14-15	27-67 nmol/l	14-15	27-58 nmol/l	70-79	2-28 nmol/l
16-18	7-55 nmol/l	16-18	23-56 nmol/l	80-89	2-39 nmol/l

Tekopaikka

SYNLAB Tallinna
Akkreditointitaho: EAK (EA MLA:n jäsen)
Standardi: EVS-EN ISO 15189

Tulkinta

IGF1:n määritystä käytetään kasvuhäiriöiden syiden selvittämiseen. Taso vaihtelee iän mukaan ja se on korkeimmillaan puberteetin aikana.
Kasvuhormonin puutteen vaikeusaste korreloituu IGF1:n tasoon ja täydellisen puutteen yhteydessä taso on alentunut noin 15 - 25 %:iin normaalitasosta. Normaalitaso ei sulje pois kasvuhormonipuutosta. Tuloksia tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että vaikea aliravitsemustila ja pitkäaikainen paasto sekä myös diabetes ja hypotyreoosi alentavat IGF1-pitoisuuksia. Raskauden aikana IGF1-tasot kohoavat. Ennenaikaisen puberteetin yhteydessä IGF1:n tasot ovat kohonneet kronologiseen ikään nähden, mutta ovat normaalit luustoikään verrattuna. Alle 6-vuotiaiden terveiden ja kasvuhormonipuutteesta kärsivien lapsien välillä ei seerumin IGF1-tasoissa ole selkeää eroa. Nk. Laronin kääpiöillä kasvu on hidastunut, kasvuhormonipitoisuus on normaali tai kohonnut ja IGF1 pitoisuus matala. Nämä potilaat eivät reagoi kasvuhormonihoidolle johtuen kasvuhormonireseptorien puutteesta. Samantyyppinen tilanne voi johtua osittaisesta resistenssistä kasvuhormonille. Akromegaliassa IGF1:n taso on keskimäärin neljä kertaa normaalia korkeampi, joten akromegalia voidaan yleensä diagnosoida tällä määrityksellä. Joissakin tapauksissa IGF1:n taso ei heijasta korkeaa kasvuhormonieritystä. Tutkimusta voidaan käyttää myös akromegalian hoidon tehoa seuratessa.IGF1:n määritys voi osittain korvata rasituskokeet, joita tällä hetkellä käytetään kasvuhormonierityksen arvioimiseksi (Ks. myös S -IGFBP3, ATK nro 4503).

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 27.07.2020

Takaisin