Tyreotropiini

S -TSH

KL 2832

Akkreditoitu menetelmä.

Indikaatiot

Hypo- ja hypertyreoosin seulontakoe. Tyreostaatti- ja tyroksiinihoidon seuranta.

Näyteastia

Seerumiputki tai seerumigeeliputki

Näyte

1 (minimi 0.5) ml seerumia

Näyte otetaan klo 7 -14.

Tyroksiinihoidossa näyte otetaan ennen tyroksiinitablettien ottamista. TSH:n vuorokausivaihtelun ja tulosten vertailtavuuden vuoksi on suositeltavaa ottaa seurantanäytteet mahdollisimman samaan kellonaikaan.

Vuorokausirytmi

TSH:n erityksellä aivolisäkkeestä on vuorokausirytmi. Illalla veren TSH-taso nousee,
korkeimmillaan se on yöllä ja laskee takaisin noin klo 9-10 aamulla. Pitoisuuksien ero voi olla jopa kolminkertainen. TSH-näyte kannattaa ottaa aamulla klo 9-12 välillä, mutta viimeistään klo 14. T4-V-pitoisuudella ei tällaista päivittäistä rytmiä ole. Kuten TSH, myös T3-V muuttuu, mutta
vuorokausimuutos on myöhempi ja vaihtelu pienempää.

Lääkkeet

Kilpirauhaslääkitystä käytettäessä on tärkeää, että lääkkeen ottamisen ja TSH- ja T4-V-näytteenoton välillä on vähintään 4 tuntia. Jos näyte otetaan aamulla, lääkettä ei saa ottaa ennen näytteenottoa. Näin voidaan menetellä myös niiden harvojen potilaiden kohdalla, jotka ottavat tyroksiinin illalla. Tyroksiinihoidossa TSH-näyte voidaan ottaa myös iltapäivällä.

Säilytys ja lähetys

Näyte säilyy jääkaapissa 4 vrk. Lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin lähetys pakastettuna.

Menetelmä

CMIA ( Chemiluminescent Microparticle Immunoassay)

Tekotiheys

Ma-la

Vastausaika (arkipäivää)

Samana päivänä

Viitearvot

Lapset	4 vrk - 5 kk	0.73 - 4.8	mU/l
	6 kk - 13 v	0.70 - 4.2	mU/l
	14 - 18 v	0.50 - 3.4	mU/l
Aikuiset	yli 18 v	0.50 - 3.6	mU/l

Tulkinta

Primaarisessa hypotyreoosissa seerumin TSH:n perustaso on viitearvoja korkeampi tai ainakin niiden ylärajoilla. Perustaso saattaa olla useita satoja yksiköitä (mU/l). Hyvin lieväkin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka vielä ei ole aiheuttanut kilpirauhashormonien pysyvää vähenemistä veressä eikä myöskään kliinisiä oireita (ns. subkliininen hypotyreoosi), usein kohottaa TSH:n tasoa. Näin on usein oireettomassa autoimmuunityreoidiitissa sekä kilpirauhasleikkauksen ja radiojodihoidon jälkeen kliinisesti eutyreoottisilla potilailla. Kohonneen TSH-pitoisuuden merkityksen arvioimiseksi on tärkeää määrittää autoimmuunityreoidiitille tyypilliset kilpirauhasvasta-aineet (yleisimmin tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (S -TPOAb). Lisääntynyt seerumin TSH ei siis aina merkitse kliinistä eli hoitoa vaativaa hypotyreoosia. Kun primaarisessa hypotyreoosissa annetaan tyroksiinihoitoa, TSH-taso laskee normaaliksi, joskus alle viitearvojen.
Kilpirauhassyöpää sairastavat potilaat saavat leikkauksen ja mahdollisen radiojodihoidon jälkeen tyroksiinikorvaushoitoa. Hyvän ennusteen potilailla käytetään annoksia, joilla TSH on viitearvojen alarajoilla. Huonon ennusteen potilailla TSH pyritään laskemaan suurilla tyroksiiniannoksilla mittaamattomiin, koska tämä parantaa ennustetta.

Sentraalisessa, aivolisäke- tai hypotalamusperäisessä hypotyreoosissa TSH-arvot ovat joko viitealueella tai niiden alapuolella.
Kilpirauhasperäisessä hypertyreoosissa TSH-arvot ovat pienentyneet ja ovat useimmiten alle 0.02 mU/l, ja TSH-määrityksestä on hyötyä varsinkin lievässä tai alkavassa hypertyreoosissa, jossa seerumin kilpirauhashormonien pitoisuudet ovat vielä viitearvoalueella tai vain lievästi kohonneet.
Mikäli esiintyy ristiriita TSH ja T4-V tulosten tai potilaan kliinisen kuvan välillä, voi kysessä olla immunokemian määritystä häiritsevistä heterofiilisista vasta-aineista. Harvinaisessa aivolisäkeperäisessä hypertyreoosissa T4-V on koholla, mutta TSH on joko viitealueella tai suurentunut.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 04.11.2024

Takaisin