Fosfolipidivasta-aineet

P -PLAb	KL 3607
STT-koodi: 11118

Sisältää tutkimukset: P -LupusAk, P -KardAbG ja P -B2GPAbG.

Alihankinta

Indikaatiot

Tukostaipumuksen selvittely. Toistuvien keskenmenojen tai sikiökuoleman selvittely.

Lähete

Tutkimuspaketista annetaan lausunto, joten kliinisten taustatietojen välittyminen laboratorioon on tärkeää. Näytteen mukana tulee toimittaa paperinen taustatiedot sisältävä TUTKIMUSLÄHETE.

Näyteastia

3 x Na-sitraattiputki

Esivalmistelu

Potilaan tulee välttää raskaita ja rasvaisia aterioita 8-12 h ennen näytteenottoa. Myös tupakointia ja ruumiillista rasitusta tulee välttää ennen näytteenottoa (raskasta rasitusta ainakin 24 tuntia ennen näytteenottoa). Potilaan tulisi odottaa istuen ainakin 10-15 min ennen näytteenottoa.

Näytteenotto

Vältä staasin käyttöä. Käytä keskisuurta neulaa (esim. 19-21 G). Tarvittaessa näyte voidaan ottaa avotekniikalla tai siipineulalla. Siipineulan käytöstä pyydetään ilmoittamaan lähetteessä.

Ennen varsinaisia näyteputkia tulee ottaa yksi ns. hukkaputki (lisäaineeton seerumiputki tai Na-sitraattiputki), jota ei saa lähettää tutkittavaksi. Suosittelemme ottamaan varsinaisen näytteen vähintään kolmeen 3,5 ml:n Na-sitraattiputkeen (3,2 %) riittävän plasmamäärän saavuttamiseksi.

Täytä putket oikeaan täyttöasteeseen saakka ja sekoita välittömästi kääntelemällä putkea käsin. Sekoittajaa ei saa käyttää. Täyttöaste saa poiketa oikeasta täyttöasteesta korkeintaan 10 %.

Näytteen käsittely

Huom! Näytettä ei saa missään vaiheessa säilyttää kylmässä (alle 8 °C, esim. jääkaappi) tai kuumassa (esim. lämpökaappi).

Näytteet tulee sentrifugoida ja erotella tunnin sisällä näytteenotosta. Kallistele putkia mahdollisten hyytymien havaitsemiseksi. Jätä putki käsittelemättä, jos putkessa on hyytymä, tai täyttöaste on väärä. Sentrifugoi putket 15 minuuttia 2500 g. Jos kaikki näyteputket ovat hemolyyttisiä, potilaasta tulee ottaa uusi näyte. Jos vain osassa putkista on hemolyysiä, käsittele ja pakasta putkien plasmat erikseen.

Jaa plasma 3 putkeen. Pakasta plasmaputket pystyasennossa välittömästi käsittelyn jälkeen (-20°C). Anna näytteiden pakastua riittävän pitkään (vähintään 1 vrk, -20 °C:ssa) ennen lähettämistä. Pakkaa yhden potilaan näytteet samaan muovipussiin ja lähetä pakastelähetyksenä. Näytteet eivät saa sulaa kuljetuksen aikana. Muista lähettää näytteiden mukana kliiniset esitiedot sisältävä paperilähete.

Menetelmä

Plasman fosfolipidivasta-aineita tutkitaan lupus-antikoagulanttitestillä (fosfolipidiherkkä APTT ja Russell viper venom test) sekä entsyymi-immunomäärityksellä kardiolipiini-IgG- ja beta2-glykoproteiini -IgG-vasta-aineet.

Vastausaika (arkipäivää)

10-15

Tulkinta

Tuloksista annetaan lausunto.

Fosfolipidivasta-aineet ovat solukalvon rakenteisiin kohdistuvia vasta-aineita, jotka voivat aktivoida hyytymisjärjestelmää. Tutkimus sisältää seuraavat osatutkimukset: lupusantikoagulantti (P-LupusAK) ja kardiolipiini-IgG vasta-aineet (P -KardAbG) sekä beeta2- glykoproteiini-1-IgG vasta-aineet (P -B2GPAbG). Poikkeava tulos voidaan osoittaa yhdessä tai useammassa osatutkimuksessa. Antikoagulaatiohoidon aikana vain negatiivinen lupusantikoagulanttilöydös on luotettava, mutta vasta-ainetutkimusten tuloksiin antikoagulaatiohoito ei vaikuta. Lupusantikoagulantti vaikuttaa fosfolipideistä riippuvaisiin hyytymistekijämäärityksiin ja voi paradoksaalisesti pidentää APTT-tulosta ilman vuoto-oiretta. Fosfolipidivasta-ainetutkimus sisältyy tromboositaipumustutkimukseen (P -Trombot, KL 4025).

Lupusantikoagulanttitutkimus sisältää aina kaksi seulontatutkimusta: P -APTT-L ja P -RVVT-L. Jos seulontatutkimuksen tulos on positiivinen, näille tehdään tutkimuskohtaiset tarkentavat varmennustestit P -LAaPTCt ja / tai P -LARVVCt. Varmennustestit sisältävät tuloksen tulkintaan tarvittavat osatutkimukset seuraavista: P -LA1, P -LA2, P -LA1/LA2, P -FSL, P -FS, P -FSL/FS , P -LA1-mix, P -LA2-mix, P -LAm/m, P -FSL-mix, P -FS-mix, P -APTTm/m.

Beeta-2-glykoproteiinivasta-aineiden on osoitettu selvimmin assosioituvan tukostaipumukseen, mutta suuren tukosriskin potilailla todetaan usein poikkeava tulos kaikissa osatutkimuksissa. Fosfolipidivasta-aineita voidaan todeta myös toistuvien keskenmenojen tai raskauspatologian yhteydessä.

Normaalit löydökset eivät poissulje muihin solukalvon rakenteisiin kohdistuvien vasta-aineiden esiintymistä (esim. protrombiini, anneksiini-V). Fosfolipidivasta-aineet ovat hankinnaisia ja potilaskohtaisesti niiden esiintyminen voi vaihdella.

Fosfolipidivasta-aineita esiintyy eräiden autoimmuunitautien (erityisesti SLE), maligniteettien, infektioiden ja lääkeaineiden (esim. fenytoiini, interferoni) käytön yhteydessä sekä itsenäisenä ilmiönä. Antifosfolipidivasta-aineoireyhtymässä (APS) esiintyy vaikea-asteisia hoidolle huonosti reagoivia laskimo- ja/tai valtimotukoksia. Kansainvälisen konsensuksen mukaan (Miyakis et al., ns. Sydney-kriteerit, ISTH 2006) kliininen löydös (tukosanamneesi ja/tai raskauskomplikaatio) sekä laboratoriolöydös (toistetusti koholla olevat fosfolipidivasta-aineet vähintään 3 kk välein mitattuna) yhdessä viittaavat APS-diagnoosiin. Kardiolipiinivasta-aineiden osalta, ko. kriteereiden mukaan APS:lle diagnostisena pidetään korkea titteri (yli 40 U/ml) vasta-aineiden esiintymistä kahdessa tai useammassa analyysissä vähintään 12 viikon väliajalla. Ns. katastrofaaliseen fosfolipidivasta-aineoireyhtymään (CAPS) liittyy lisäksi yleistynyt mikrotromboosi ja sen aiheuttama monielinvaurio. Positiivisten fosfolipidivasta-aineiden yhteydessä voi harvoin esiintyä APC-resistenssiä, joka edelleen vaikeuttaa tukostaipumusta (4378 P-APCres).

Tekopaikka

HUSLAB

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 20.03.2023

Takaisin