TulkintaAikuisella seerumin alkalisen fosfataasin (S -AFOS) pääosa on normaalisti maksaperäistä, mutta myös luustoperäistä entsyymiä esiintyy. Seerumin koholla oleva alkaalisen fosfataasin aktiviteetti on tavallisimmin maksa- tai luustoperäistä. Kasvuikäisillä lapsilla luustoentsyymi on vallitseva. Raskauden loppuvaiheessa entsyymiaktiivisuus nousee istukkaperäisen entsyymin vaikutuksesta.
Selvästi kohonnut maksaperäinen esiintyy erityisesti sappistaasissa. Ekstrahepaattisessa staasissa (sappikivet, pankreaskarsinooma) tavataan korkeimmat nousut. Intrahepaattisessa staasissa (maksametastaasit, sappiteiden tulehdus, eräät lääkeaineet) nousu on yleensä lievempi. Akuutissa hepatiitissa nousu on yleensä kohtalainen, joskus korkea.
Luustoperäinen entsyymi nousee tiloissa, joissa luuston osteoblastiaktiivisuus on suurentunut. Näitä ovat mm. osteoporoosi, osteomalasia, Pagetin tauti, luunmurtumat ja luustometastaasit. Riisitaudissa, luustometastaaseissa, osteomalasiassa ja hyperparatyreoosissa esiintyy kohtalaisesti kohonnutta aktiviteettia.
Suolistoperäisen entsyymin kohoaminen voi johtua suoliston kasvaimista, paralyyttinen ileus-tilasta tai nekroosista.
Joskus kohonnut S -AFOS on peräisin keuhkoista, munuaisista, haimasta, tai tuumoreista. Kasvaimet voivat erittää istukkatyyppistä (Regan), itusolutyyppistä (Nagao) tai muita poikkeavia (mm. Kasahara) isoentsyymejä.
Kohonnut S -AFOS voi johtua myös entsyymin ja immunoglobuliinin kompleksista, joka eliminoituu hitaasti.
Imeväisillä ja pikkulapsilla nähdään joskus sattumalta hyvin korkeita AFOS pitoisuuksia (tuhansia yksiköitä), johtuen ns. transientti hyperfosfatasemiasta. Entsyymi on osaksi luusto-, osaksi maksaperäistä. Kyseessä on benigni ilmiö, joka normalisoituu itsekseen muutaman kuukauden sisällä.
Hyvin matalia AFOS arvoja tavataan lapsilla harvinaisessa perinnöllisessä hypofosfatasiassa. Alentunut arvo voi liittyä myös hypertyreoosiin.
|
