| S -ENAL-Jt ATK 10728 STT koodi: 13758 | ||||||||||||||||||||||||||||
Osatutkimukset
| ||||||||||||||||||||||||||||
IndikaatiotSidekudostautien epäily. Yleensä S -ENAAbLa tutkimuksen jälkiselvittelynä erityisesti SLEn,skleroderman ja myosiittien diagnostiikassa. | ||||||||||||||||||||||||||||
NäyteastiaSeerumiputki tai seerumigeeliputki | ||||||||||||||||||||||||||||
Näyte2 ml seerumia. | ||||||||||||||||||||||||||||
Säilytys ja lähetysNäyte säilyy 5 vuorokautta jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainensäilytys ja lähetys pakastettuna. | ||||||||||||||||||||||||||||
MenetelmäFluoroimmunologinen(FIA) | ||||||||||||||||||||||||||||
TekotiheysVastausviive 5 arkipäivää | ||||||||||||||||||||||||||||
Viitearvot
| ||||||||||||||||||||||||||||
TulkintaPCNA vasta-aineetPCNA:ta vastaan kohdistuvia autovasta-aineita esiintyy 3-7%:lla systeemistä lupus erythematosusta (SLE) sairastavista potilaista, ja niiden on raportoitu olevan spesifinen biomarkkeri tälle taudille, erityisesti korkealla tiitterillä. Kuitenkin anti-PCNA:ta on kuvattu esiintyvän monenlaisissa systeemisissä autoimmuuneissa reumaattisissa sairauksissa ja muissa tiloissa, mukaan lukien potilailla, joilla on hepatiitti B- ja C-virusinfektio, vaikkakin matalalla tiitterillä ja hyvin harvoin. RNA polymeraasi III vasta-aineet Systeemisessä skleroosissa (SSc) autovasta-aineita esiintyy yli 95 %:lla potilaista. On olemassa vähintään 7 systeemiselle skleroosille spesifistä vasta-ainetta, joista yksi on RNA-polymeraasi III (RNA Pol III). Anti-RNA Pol III:n raportoitu esiintyvyys eri SSc-kohorteissa vaihtelee 4 %:sta 25 %:iin, riippuen tutkimuksesta ja etnisestä vaihteluista. RNA Pol III:lle erittäin spesifisillä vasta-aineilla on ennustearvoa. Potilailla, joilla on näitä vasta-aineita, on lisääntynyt riski ihon paksuuntumiselle, munuaiskriisille ja syövälle, mutta heillä ei ole vakavaa interstitiaalista fibroosia. RNA Pol III -vasta-aineet sisältyvät systeemisen skleroosin vuoden 2013 luokittelukriteereihin. Fibrillariinivasta-aineet Ovat diagnostisia merkkiaineita systeemiselle skleroosille (skleroderma). Vasta-aineita esiintyy keskimäärin 6-8 %:lla sklerodermapotilaista, mutta niiden esiintyvyys vaihtelee suuresti etnisten ryhmien välillä, vaihdellen 5 %:sta kaukasialaisilla 27 %:iin afroamerikkalaisilla potilailla, joilla on diffuusi skleroderma. Anti-Scl 70:n jälkeen ne ovat yleisimpiä vasta-aineita afroamerikkalaisilla, joilla on skleroderma. Fibrillariini-vasta-aineet ovat erittäin spesifisiä sklerodermalle. Kuitenkin niitä löytyy satunnaisesti potilailla, joilla on muita sidekudossairauksia kuin skleroderma, potilailla, joilla on Raynaudin ilmiö tai hepatosellulaarinen karsinooma. Klassiset skleroderma-merkkiaine-vasta-aineet, kuten anti-centromeeri ja anti-Scl-70, esiintyvät harvoin yhdessä anti-fibrillariinin kanssa. Afroamerikkalaisilla skleroderma-potilailla, joilla on anti-fibrillariini-vasta-aineita, sairaus alkaa nuoremmalla iällä, heillä esiintyy useammin digitaalisia haavaumia ja sydänpussin tulehdusta, heidän alempi ruoansulatuskanavansa vaurioituu vakavammin, mutta heidän keuhkojensa oireet ovat lievempiä. PM-Scl vasta-aineita Löytyy jopa 24 %:lla potilaista, joilla on polymyosiitti/skleroderma (PM/SSc) päällekkäisyysoireyhtymä, 8 %:lla polymyosiittipotilaista ja 3 %:lla sklerodermapotilaista. PM-Scl-vasta-aineet ovat erittäin spesifisiä tälle tautiryhmälle. Kaksi antigeenia on tunnistettu tärkeiksi kohteiksi näille vasta-aineille, PM-Scl 75 ja PM-Scl 100. Kuitenkin käytännössä kaikki PM-Scl 75:lle kohdistuvat vasta-aineet reagoivat PM-Scl 100:n kanssa. PM/SSc-päällekkäisyysoireyhtymään liittyy hyvänlaatuinen ja krooninen taudinkulku, ja se reagoi matalaan tai kohtalaiseen kortikosteroidiannokseen. Mi-2 vasta-aineet Mi-2-vasta-aineet ovat diagnostisia merkkiaineita idiopaattiselle (autoimmuunille) myosiitille, ja niiden diagnostinen herkkyys on 10?15 %. Ne ovat havaittavissa 15?31 %:lla aikuisista dermatomyosiittipotilaista ja 10?15 %:lla nuorista dermatomyosiittipotilaista, usein taudin varhaisessa vaiheessa. Niitä löytyy harvoin polymyosiittipotilailta (<1 %), eikä niitä esiinny potilailla, joilla on muita lihassairauksia. Niiden diagnostinen spesifisyys dermatomyosiitille on yli 96 %. Noin 95 %:lla potilaista, joilla on positiivinen Mi-2-vasta-ainetesti, on dermatomyosiitti, ja noin 3 %:lla on polymyosiitti. Toisin kuin Jo-1-vasta-aineet, Mi-2-vasta-aineet ovat ennustavia merkkiaineita suhteellisen lievälle taudinkululle ilman niveltulehdusta tai keuhkojen ilmenemismuotoja. RPP-vasta-aineita Ribosomaaliset-P (anti Rib-P) -vasta-aineita voidaan havaita noin 15-35 %:lla SLE-potilaista. Ne ovat erittäin spesifisiä SLE:lle, joten niitä voidaan käyttää taudin diagnostisena merkkiaineena. Lisäksi on kuvattu yhteys tiettyihin lupuksen ilmenemismuotoihin, erityisesti neuropsykiatrisiin, munuais- ja maksavaurioihin. Tulokset näiden yhteyksien olemassaolosta ovat kuitenkin ristiriitaisia, riippuen eri tutkimusasetelmista, eri tutkimuspopulaatioista tai käytettyjen anti Rib-P:n havaitsemistestien herkkyydestä. Lyhyt yhteenveto: PCNA vasta-aineita esiintyy 3-7%:lla SLE-potilaista. RNA polymeraasi III -vasta-aineet ovat hyvin spesifisiä systeemiselle skleroosille. Fibrillariinivasta-aineet ovat hyvin spesifisiä sklerodermalle. Anti-fibrillariini-vasta-aineet ovat diagnostisia merkkiaineita systeemiselle skleroosille (skleroderma) PM-Scl vasta-aineita tavataan polymyosiitti/skleroderma overlap syndroomassa (24%), polymyosiitissa (8%) ja sklerodermassa (3%). Mi-2 vasta-aineet esiintyyvät korkealla spesifiteetillä (95%) myosiiteissa, erityisesti dermatomyosiitissa (prevalenssi 15-30%). RPP-vasta-aineita esiintyy SLE potilailla (10-35%). | ||||||||||||||||||||||||||||
TiedustelutAmmattilaisneuvontaammattilaisneuvonta@synlab.fi |